keskiviikkona, syyskuuta 08, 2004

Kaikki loppuu aikanaan..

Kaikki loppuu aikanaan, ja nyt loppuu tämä blogi. Oksennan jo tämän nimen kuulemisesta.
Kukaan ei jää kaipaamaan, eikä ikävöimään. Ja se on onni. Kaikki en onni. Meidän onnemme.

Voi olla, että palaan tänne joskus, voi olla että en.

Koska minun jonnekin pitää valittaa elämästäni ja angstata ja itkeä ja viiltää haavoja, teen sitä uudessa paikassa.

p0ppy loves you!

sunnuntaina, syyskuuta 05, 2004

Phew.

Tjoo. Kikakia. En kikata. Tuo tulin vain mieleen. Äh, vajaata. No joo.

Leikin eilen, että minulla olisi elämä. Se oli aika hassua.

Oltiin äidin kanssa kaupoissa. Sain ruinattua itselleni päiväpeiton ja verhon ja orkidean. Päivä peitto on hieno ja niin on verhokin. Tosin joudun ilmeisesti itse ompelemaan verhon ja suoraan sanoen, minua ei kiinnosta yhtään. Ähh. Verho on musta ja siinä on jotain valkoisia kiekuroita tms ja päiväpeitto on viininpunainen. Ehh. Ihan kiva. Haluaisin kokoajan mennä sen päälle nukkumaan tai lukemaan Ranma ½:lta joka on vähän kesken. Tuo orkideakin on oikein nätti, mutta pelkään, että tapan sen. Taisin saada jotain muutakin, mutta en edes enää muista mitä. Ehh. Materialisti minä. Tai ainakin joku pilalle hemmoteltu kakara.

Tjoo. Olin illalla Jennyn luona. Oli ihan ok. Olin tyhmä. En puhunut. Olen aina tyhmä. En puhu koskaan. Ärsyttävää. Nojoo. Minulla oli mukavaa, koska ihmiset olivat niin mukavia. Mutta en vain osannut puhua. Hassua. Olen sosiaalisesti rajoittuvainen. Ei hassua. Ei kivaa. Mutta oli se mukavaa vaihtelua kotona nyhjäämiselle. Tjoo. Muut lähtivät hakemaan ruokaa niin minä sitten pääsin siinä samassa keskustaan ja kävelin kotiin. Ella oli soittanut ja menin sitten Ellalle yöksi. Katsottiin joku hämy leffa jonka nimeä en enää muista. Jotain taidettiin jutustella ja mentiin nukkumaan. Oli ihan leppoisaa ja mukavaa.

Nyt olen onnellinen ja iloinen ja ihan jeejee. Ehh. En edes tiedä miksi. Taino.. Tiedän minä. <3

lauantaina, syyskuuta 04, 2004

Dir en Grey - Ugly

Tykkään tästä kappaleesta. Se on jotenkin rauhoittava? Vaikka se ei ole kovinkaan rauhoittava. Selkeää. Outoa.

Joo. Olen jotenkin hassulla tuulella. Selitän ja selitän, mutta en saa mitään järkevää sanottua. Haluan tehdä tästä maailman pisimmän Pieni maailma entryn, mutta en jaksa! Eikä minulla edes olisi mitään asiaa. Joo.

Kello soi 6.30 (kirjoitan sen tässä muodossa että sen aikaisuus korostuu!) Ja nousin ylös. No, ajattelin, että nukun vielä vartin ja siirsin herätystä vartilla. Kello soi vartin päästä, mutta minulla veti suonta jalkapohjasta ja se oli hyvä tekosyy jäädä sänkyyn. (Nyt en kyllä enää tajua että miten se suonen veto liittyi mihinkään...) Seuraavaksi heräsin seitsemältä (7). Tuli siis kiire. Joo. Kävin ennätys nopeasti suihkussa, sillä seurauksella, että hiukseni tuntuvat nyt siltä etten olisi pessyt niitä lainkaan. Hiustenkuivaus sujui myös ennätys nopeasti. Minusta on tullu nopea? Sitten tapahtui virhe. Totesin, että ostahiukseni ovat liian pitkät ja ne pitää leikata. No. Leikkasin ne. Ja kaikki hiuksen pätkät tarttuivan naamani, enkä millään saanut niitä kaikkia pois. Vain minulle voi käydä näin! Ja tähän koko prosessiin meni yli vartti. Eli siis jouduin meikkaamaan 10 minuutissa. En voi uskoa että pystyin siihen. Ja ne olivat vielä ihan siistit. Alan oppimaan.

Joo. Taisin saapua kouluun juuri ajoissa. Ensin historiaa. Kirjoitimme taas jotain tyhmiä kalvoja ja minä vihaan kalvoja. En koskaan tajua niistä mitään, kirjoitain vain. Ja sitten taas piirsin historianvihon kanteen fanityttö mangaa, tai mikä nyt onkaan, ja se on vielä ihan katsomis kelpoinen. Siedän sitä. Tosin luulen että se on loputon projekti, koska joka tunti muutan jotain. Joo.

Opon tunti. Tylsä. Totesin, että olen täysin hurahtanut nettiin. Viime viikolla ei ollut päivääkään, ettenkö tässä olisi istunut. Kerrassaan naurettavaa. Siis opon tunnilla tutkimme ryhmissä ajankäyttöämme. Onneksi minun ryhmässä oli toinenkin nettifriiikki. Meitä ei oiken ymmärretty. Theh. Yllättävää? Sitten kirjoitamme opossa aina tyhmiä juttujua miten voi oppia. En tajua, että mikä järki siinäkin on kun jokainen oppii omalla tavallaan. Turhaa turhaa. Ja sitten me kirjoitetaan jostain yo-kirjoituksista. Ja se vasta on tyhmää! Mikä ihmeen idea siinä on? Siihen on vielä pitkä aika. Ja saan ahdistuskohtauksen kun edes ajattelen niitä. Oksettavaa. Opo on kyllä tosi kiva muuten. Jotenkin mukava persoona. Ah. Melkeen aina rupean itkemään kun kuulen hänen puhuvan. Eh. Hieman kärjistetysti.

Ruokailua vihaan. Meidän ruokala on ahdistava. Siellä on ihan liian vähän tilaa. Ja sitten joutuu syömään ihan outojen ihmisten kanssa ja minua oksettaa se. Siellä ei edes voi hengittää. Ruokailu on muutenkin ahdistava. Ja sitten vielä se, että tunnen oloni psyykkisesti sairaaksi aina kun otan ruokaa. En tajua sitä. Ihan outoa. Se on vain se hetki kun otan ruokaa ja tärisen ja tuntuu, että pään sisällä tahaphtuu kohta joku suuren luokan räjähdys. En pysty käsittämään mistä moinen johtuu.

Tavia. Oli ihan ok. Revin haavan auki. Se sattui ja vuosi verta. Ikävää. Leikin verellä. Olen vampyyri. Joo. Siis. Meillä oli ensin jotain still-kuva juttuja ja minä jouduin makaamaan lattialla se oli erittäin hirveää koska minulla oli hame ja olin varma että kaikki paikat paistavat. Mutta taisin hoitaa homman kotiin kunnialla? Meidän kuva oli ihan mukava, eikä minun tarvinnut sanoa mitään ja se oli hyvä koska en olisi varmaankaan keksinyt mitään älykästä. Joo. Sitten meillä oli jokin hämärä leikki, jota en ihan tajunnut. Outo. No joo. Piti juosta kakkia päin. Ehh. En tajunnut. Tosin olin ohjeiden annon ajan pesemässä veriä pois kädestä, koska tilanne oli karannut käsistäni, joten se selittänee, miksi en tajunnut mitään. Sitten meillä oli joku piilomurhaajaleikki. Se oli vähän outo. Tosin ollaan varmaan leikitty sitä samaa partiossa. Joo. Sitten oli joku ihme leikki että piti selittää eri juttuja joillekin ja jotain. Se oli ihan kiva ja sai jutella kaikkien kanssa vähän. Sitten tunti loppuikin.

Sitten oli koulu kuvaus. En kestä. Tiedän, että kuva tulee olemaan hirvä. Olen ihan varma, että ne valitsivat sen kuvan, missä repeän totaalisesti ja näytän varmaan ihan apinalta. No onneksi minä en joudu niitä kuvia katsomaan. Että sen puolen. Se kuvaaja oli ärsyttävä. Vihaan kuvaajia. Minkä helvetin takia ihmiset pitää kääntää kaiken maailman solmuille ja sitten pitää naurattaa, niin että näyttää mahdollisimman epäluonnolliselta. Tyhmää. En muutenkaan tajua koulukuvien ideaa. Tuskin kukaan näyttää itseltään tai edes mitenkään siedettävältä koulukuvissa ja silti sellainen pitää aina hankkia ja lahjoittaa kaiken maailan ihmisille. Ihan niinkun jotain kiinnostaisi katsella jonkun toisen kuvaa. Oma kuvan on paljon kivempi. Ja se on totuus. Me ihmiset olemme sellaisa. Oman napaamme tujottajai, itsekeskeskeisiä idiotteeja. Se kuuluu luonteeseemme, ja se pitää hyväksyä!

Koulun jälkeen hipsin kaupunkiin. Minun oli pakko mennä Akateemiseen kuolaamaan mangoja (manga). Ja se tuottikin tulosta. Löysin Ranma ½:sta suomalaisen version ja ostin sen. Samalla peruutin sen englannin kielisen tilauksen. Sitten päätin, että haluan sarjisfestareille. Isä lupasi maksaa matkat ja minulla onki rahaa jäljellä niin, että saan sieltä edes jotain osettua. Kivaa. Odotan ihan innoissani. Matkustin sitten bussilla kotiin ja luin sitä uutta Ranma ½:ta ja söin karkkia. Meinasin melkein mennä pysäkin ohi, kun olin niin keskittynyt.

Pääsin kotiin ja sitten olen tehnyt kaikkea tyhmää ja vähemmän tyhmää. Katsoin Amélien, kun se tuli telkusta. Että minä sitten rakastan sitä. Se on ihana. Ja nyt olen väsynyt ja menen ehkä vielä ulos katsomaan tähtiä, että lähdeän täältä nyt pois. Eikä tästä edes tullut pisintä entryä. Harmittavaista. Tyhmää. Kerrassaan.

torstaina, syyskuuta 02, 2004

Paluu.

Oli pakko tulla vielä tänään takaisin.

Ei minulla ollut mitään sanottavaa tai mitään muutakaan. Ähh. Ei kerrassaan mitään.

Tosin nautin lievästä vitutuksesta, mutta.. Se taitaa olla jo kaukana. En sitten tajua yhtään näitä ihania mielitila vaihdoksiani. En. Outoa.

Äiti suuttui. Olin kuulumma töykeä. En mennyt saunaan. Mutta minähän vihaan saunoa äidin kanssa! Ja jotkut eivät sitä tajua. Minua oksettaa.

Angstangst.

O-yasumi.

Bitch Alert - God Doesn't Like Me

Imuttelin (hyi minua!) tämän kappaleen joskus kesällä. Ja nyt yhtäkkiä se alkoi soimaan päässäni ja oli pakko kuunnella. Ja se kuulostaa todella hyvältä ja rakastan noita sanoja. Ne ovat aikas kivaet. Tästä tuli siis päivänkappale. Kirjoitin sen jopa kalenteriin. Tykkään.

Sitten minulla oli vähän tylsää ja laskin kalenteriini päivät kesälomaan. (Oli siis matikantunti.) Jäljellä on enää 276. Se on aika paljon. Ja jos ensi kesä on yhtä floppi kuin tämä kesä, niin en edes sitä odota. Tosin Ruisrockia odotan jo pelkästään siksi että näen taas Annan. Anna kyllä tulee Turkuun jo marraskuussa. Ja siihen on enää jäljellä 70 päivää. Eli minä voin elää vielä 72 päivää ja sitten voin kuolla koulun aiheuttamaan tuskaan ja tunne-elämän olemattomuuteen ja kaikkeen muuhunkin.

Olen kyllä iloinen. Minusta kaikki on kivaa. En jaksanut tänään edes kiukutella sitä, että ujostelin taas, enkä tehnyt mitään.. (err. tämä aihe loppuu tähän.) Ja sitten minun kännykkä taisi hajota? En tiedä. Nyt se kai toimii taas. Mene ja tiedä. Ja sitten irkkikin hajosi, mutta nyt se kai toimii edes jotenkin. Tai siis toimii kyllä. Ja sitten vielä jouduin kuuntelemaan äidin juoruamista jonkun tyhmän ylipirteän kaverinsa kanssa. Voi kuinka olikaan tekopirteä meno. Söin vain karkkia.

Minä olen iloinen. Piste.